keskiviikko 27. elokuuta 2008

Viikon liikuntasuoritus!

Keskiviikkoisin hoidan viikottaisen ruumiinpalvontasessioni paikallisen uimahallin tiloissa "bodypumpaten".
Elämäntilanteista johtuen ja ajanpuuttenkin vuoksi maksullisen reippailun harjoittaminen on ollut usein tauollakin, mutta seuraukset huomaan kyllä...
Opettajille ominaiset niskasäryt eivät ole minulle tuntemattomia ja yläkroppaa ei tule liikuteltua jos joku ei kerran viikossa käskytä nostelemaan puntteja.
Silloin kun en ehdi liikuntakeskuksiin, joudun käyttelemään lapiota. Heti kun niskassa ja selässä tuntuu jännitystä, ei kun lapio käteen ja miettimään minne seuraavaksi kaivaisin montun:)

Viime syksynä selkä pysyi kunnossa, kun möyrin rapaisessa kuopassa halaillen melkein itseni kokoista haavan juurta, joka oli ajattelemattomuuksissaan mennyt levittäytymään juuri tulevan perennapenkkini ja omenapuuni paikalle. Äiti kävi välillä kuopan reunalla ihmettelemässä taisteluani jossa apunani olivat vain lapio, saha ja pieni retkikirves sekä tietysti runsaasti pohjalaista sisua!
Emmakin kävi välillä katsomassa äitiään surullisin silmin ja pyysi minua ties monennenko kerran lopettamaan...

Perennapenkki ei kuulu tämän syksyn suunnitelmiin, mutta odotan kädet kutisten, koska saan pihaan läjän tolppia joista syntyisi lapsille keinu (niin tukeva, että äitikin pääsee keinumaan! Ystävien pihoissa ja leikkikentilläkin on ajattelemattoman hatarat keinut;) sekä ratsastuskentän laitaan valotolppa, niin että saamme veivata kenttätreeniä, kun maastossa alkaa olla pimeä heti töiden jälkeen.
Haaveissa olisi saada myös pyykinkuivaus- sekä maton tamppaustelineelle tehty kivetys rajattua pergola-tyyppisellä rakennelmalla ja kesäisin siis köynnöskasveilla. Nyt kaikki ohikulkijat näkevät minkä värisiä pikkareita se Husson rouva ripustaa:)

Jos tänä vuonna tulee oikein talvikin, eivätkä puutarhatyöt työllistä vuodenvaihteeseen asti kuten viime syksynä, vetäydyn kynttilänvaloon suunnittelemaan uutta kuistia, parveketta, eteistä, uutta kodinhoitohuonetta ja uusiutuvia pesutiloja!! Remontti tulee vaikuttamaan pitkälle sisätiloihin, koska yläkertaan hölmösti sijoitettu vanha lämminvesivaraaja uudistetaan ja siirretään kodinhoitotiloihin. Vesiputkien sumplimisessa meneekin sitten taas yksi ihmisikä...Onneksi tilasin miehelle Tee itse-lehden vuosi takaperin. Hih!
Ja kaikki tämä vain siksi, että haluan SIIVOUSKOMERON! Ja tuleehan samalla eristettyä ulko-ovet, koska vanhat irvistelevät jos mihinkin suuntaan. Kun putkia kaivellaan esiin, katsotaan myös varmaan mitä portaidenalus on syönyt. Siellä on sellainenkin hukkapesäkomero ja umpiportaiden rakosista tuulee niin, että sukat pyörivät jaloissa!
Suunnittelu on mukavaa! Lueskin kilokaupalla IIIIIHANIA sisustuslehtiä ja kerään ideoita.

Toisaalta, en olisi suurin surminkaan lähtenyt mukaan talonRAKENNUS-projektiin. Hatunnosto kaikille, jotka ovat tämän tien valinneet! Mieheni piti tyytymän vanhan remontointiin, vaikka jupiseekin vielä lottoa täytellessään rakentavansa päävoiton saatuaan oman UUDEN talon naapuritontille.Minä pidän vanhasta ja yhdyn Jaakko Parantaisen sanoihin "talo tykkää kun siinä asutaan".

tiistai 26. elokuuta 2008

Kirjastoautolla!

Tänään elin oikein mallipäivän ruuhkavuosia elävän ihmisen elämästä.
Varsinainen työpäivä koululla jäi lyhyimmäksi tähän mennessä, koska olin luvannut päästää mummun asioille puolilta päivin. Kollegakin jo kysäisi, että meinaanko jo lähteä:) Yleensä pyrin tekemään ainakin tuntivalmistelut aina koululla ja mahdollisuuksien mukaan myös kokeiden ym.korjaamiset. Työtilojen puute vain verottaa koululla käytettävää tehokasta työaikaa. Onneksi lähden äitiysloman jälkeen matkaan minimikursseilla, koska enempää materiaalia ei minimaaliseen kaappiini mahtuisikaan! Päätin sitten "työpäiväni" juuri äsken kun sain uusintakokeet korjattua.

Kotona odotti lasten nukutus, joka menee päivä päivältä hullummaksi. Uni ei tahdo tulla millään silmään vaikka lounasta syödessä silmät miten lupsuisivat. Venla riekkuu vähäunisempana sängyssään ja pitää Emmaa hereillä.
Annoin neitien jollotella ja lueskin rauhassa Westötä (kirjan nimi olikin "Där vi en gång gått")Vaikuttaa varsin mukaansatempaavalta kirjalta. Olen aikaisemmin lukenut "Drakarna över Helsingfors" ja kyllähän ruotsiksi lukiessa tahti on hitaampi...Mutta lukemalla sitä kehittyy. Harvemmin tulee luettua suomenkielistä kirjallisuutta ja olinkin varsin tyytyväinen kevääseeni äidinkielenopettajan sijaisena, koska luin nipun hyvää suomalaista kirjallisuutta.
Aleksis Kiven "Seitsemän veljestä" vei sydämeni ihan kokonaan ja "viihdytin" automatkoilla miestäni lukemalla hulvattomia otteita.
Waltarin "Komisario Palmun erehdys" oli ihan mainio dekkari.
Kreetta Onkelin "Ilonen talo" oli hurjan vaikuttava.
Paasilinnan "Jäniksen vuosi" antoi odottaa muiltakin kirjoilta jotain mutta nykyinen Paasilinna ei aukea minulle.
Kiannon "Punainen viiva" oli hankalaa ajankuvausta, mutta todella realistista.
Ilkka Remeksen "6.12" oli minulle pettymys.
Voiton vei nuorisokirjailija Louis Sachar teoksellaan "Paahde", jonka ahmin lähes yhdeltä istumalta ja katsoin elokuvan parin viikon sisään varmaan VIISI kertaa!

Kun molemmat neidit vihdoin tuhisivat, kiiruhdin hoitelemaan hyvän perheenäidin toimia, eli valmistelemaan illalliseksi laitettavaa kaalilaatikkoa ja leipomaan tonnikalapiirakkaa.(Voi kun ehtisinkin laittaa ruokaa ja vaikka kokeilla uusia reseptejä useammin...)
Nokosten jälkeen tytöt ulkoilemaan ja juuri kun saimme nostettua päivällisperunat maasta, ohi suhahti KIRJASTOAUTO!
Edellisviikolla unohdin tyystin koko auton joten nappasin muksut kainaloon ja onneksi meiltä on pysähdyspaikalle vain parikymmentä metriä. Emma oli hurjan riemuissaan ja kyseli "Onkohan naapurin Anni jo siellä"

Vuoden verran olemme varmaan pyrkineet käymään kirjastoautolla säännöllisesti. Muistan omasta lapsuudesta sen, miten tärkeä kirjastoauto oli. Silloin kotoa oli pysähdyspaikalle parisen kilometriä, mutta autolle oli päästävä, kesät talvet. Kun kaupunginkirjastoon oli yli 10km ja pahin ahmimisikä päällä, kirjastoauto oli maaseudulla pelastus.
Nykyäänhän voin kipausta kaupunginkirjastoon töistä lähtiessäni ilman turhaa ajelua ja lastenkin kanssa olemme siellä vierailleet. Mutta ei ole kirjastoauton voittanutta!! Lastenkirja, -elokuva ja-musiikkivalikoimat ovat todella kattavat ja löydän minäkin uusimpia kirjoja tai jos etsin tiettyä kirjaa, voin sen tilata mukaan autoon.

Naapurin lapset todellakin olivat myös kirjastoautolla ja tulivat leikkimään hiekkalaatikollemme. Vaikka asummekin aivan tien varressa, olemme rakentaneet (rakennamme edelleen...) tiiviin aidan lapsia ja eläimiä varten. Lapsilla on tilaa vipeltää ja voin turvallisin mielin kuoputtaa puutarhassa ja kurkata aina välillä missä pienet päät heiluvat. Seuraavat vieraat saapuivatkin kun olin lähdössä lasten kanssa syömään ja ilta kului oikein rattoisasti rupatellen:)

Politiikastakin ehdittiin puhua ja pohdimme verotusta ja kunnallisen terveydenhoidon riittävyyttä sitten kun oma äitini tarvitsee mahdollisesti laitoshoitoa.
Suomikin näyttää menevän siihen suuntaan, että ne joilla on varaa maksaa, saavat laatua.
Kyllä meillä veronmaksajilla pitää olla oikeus vaatia laadukasta hoitoa. Ja laadukasta opetusta ja päivähoitoa ym.!
Mutta näistä lisää...Menen katsomaan kenen sänkyyn Emma kapusi käytyään ylhäällä vessassa:)

maanantai 25. elokuuta 2008

Hirvikärpäset!

Otin tänään ensikosketukseni inhoihin hirvikärpäsiin!
Kävin ratsastuslenkillä läheisellä mökkitiellä ja max 20min pyrähdyksen jälkeen noukin kolme hirvikärpästä hevosesta ja n.puoli tuntia myöhemmin löysin selästäni kipittämästä yhden onnettoman, joka pyöri kai hädissään huomattuaan olevansa väärässä eliössä ja epähuomiossa pudottaneensa jo siipensä. Ihmettelin itseäni kun ei edes puistattanut ötökän löytäessäni. Kai sitä siis uskaltaa lähteä toistekin syksyiseen metsään.
Lauantain ratsastuslenkillä ei hirvikärpäsistä ollut riesaa koska lenkille lähtiessämme alkoi sataa. Silleen sopivasti ja ehdinkin kotiin juuri kun alkoi pudottaa kunnolla. Ihottumaloimen kiskominen sateesta nihkeän hevosen päälle on vain inhaa puuhaa.

Nuori (6v) ruunani Alvar frá Lasola on parhaillaan tiukassa koulutuksessa ja lahjoja taitaa olla ihan kisoihin asti. Minäkin olen itse vasta koulutusvaiheessa joten välillä tuntuu, että pilaan oman hevoseni jollain kumman tavalla...Pitänee vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja ratsastaa, ratsastaa ja vielä kerran ratsastaa! Ja tunteja otan tietenkin säännöllisesti.

Vaikka olen ollutkin hevosten kanssa tekemisissä jo ala-asteikäisestä asti, olen vasta viimeisten n.4vuoden aikana oppinut ratsastamaan. Olen huomannut kantapään kautta, että hevosen selässä matkustaminen on eri asia kuin ratsastaminen ja ratsastaessa myös ratsastaja joutuu tekemään hikipäässä töitä. Kiitokset ihanille ratsastuksenopettajilleni, että olen päässyt näin vähässä ajassa näinkin pitkälle! Ja uutta haluan oppia koko ajan lisää!

Vanhin tyttäreni on myös lupaava hevostyttö:)
Tänään kun tulin maastosta, pihalla odotti jo valmiiksi kypärä päässä innokas ratsastaja vuoroaan. Jonkin verran Emma on ratsastellut ja nyt neiti alkaa esittää toivomuksia kovemmasta vauhdista. Ihmettelin kentällä miksi Alvar pyrkii kiristämään tahtia ja huomasin pikkuratsastajan tomerasti maiskuttelevan. "Minä haluan mennä laukkaa minun omalla hevosellani", totesi pikkuneiti tomerasti. Ehkä ensi kerralla jos isi ehtisi vähän edes juoksemaan vierellä:)
Nuorimmainen ei taas suostu selkään millään. Ja mitäpä sitä pakottamaan, kun toinen kiljuu kuin syötävä. Venla taas on tytöistä rohkeampi uimari. Täysin peloton puljaaja. En tiedä traumatisoituiko Emma vauvauinnissa vai onko hänellä jokin luontainen pelko vettä kohtaan, koska jouduimme jättämään vauvauinnin kesken...

Hauskaa miten lapset ovat niin erilaisia. Mietin jo vuosia eteenpäin:millaisia tytöistä tulee, mistä asioista he pitävät, mitä he haluavat harrastaa, mistä aineista he pitävät koulussa ym.

Noh, nyt Emma-neiti kömpi taas alakertaan vasta vajaa 2h nukuttuaan...Neiti ilmeiseti arastelee pimeää kunkesäyöt vaihtuvat syksyn pimeään. Pitänee viritellä jouluvalot jo ikkunaan niin saa tyttöjen huoneeseen hieman lisää valoa. Toivottavasti sitten uni maistuu omassa sängyssä aamuun asti.
On se kai mentävä itsekin sänkyyn.
Laitoin Nousiaisen Vadelmavenepakolaisen syrjään (vaikuttaa hieman tekopirteältä...)ja tartuin Kjell Westön "Där vi en gång gick"-kirjaan koska haluan lukea sen ennen lokakuun teatterivierailua.

torstai 21. elokuuta 2008

Tuotepakkaukset!

Äiti oli eilen ostanut lähikaupasta purkin majoneesia kaalisalaattia varten ja huomasi vasta purkkia avatessaan, että tämähän on MUOVIA. Kauan aikaa purkkia tuijoteltuaan hän totesi ettei purkkia voi nyt kierrättää...
Hetken vielä pohdittuaan, hän alkoi keksiä erilaisia uudelleenkäyttötapoja muoviselle ja metallikorkkiselle majoneesipurkille...

Olen pohtinut tuotepakkauksia paljon ja pyrin valitsemaan ruokatavarat ym. mahdollisimman vähään muoviin pakattuna. Muovi onkin roskista kiusallisin, koska melkein kaiken muun voi kierrättää. Tuntuu turhalta kantaa kotiin roskiksen täytettä mutta ylimääräistä pakkausmateriaalia näyttää nykyään olevan todella vaikea välttää.
Majoneesit ja salaatinkastikkeet ostan aina lasipulloissa. Sinappituubit ja tomattipyree ym. vastaavat voi myös korkkia lukuunottamatta kierrättää...Lapsiperheessä ketsuppia kuitenkin kuluu ja päätinkin seuraavaksi testata pikkukuluttajilla perinteisen Heintzin, jos sitäkään enää löytyy lasipullossa.

Turhin mahdollinen pakkausjäte löytyy sitten lihaosastolta! Äidin astuttua apukokin kenkiin olen itsekin taas taipunut syömään jauheliharuokia (tosin tökin lihamurusia lautasen reunalle ja livautan koirille, kuten tein jo lapsenakin:) Vain harvasta kaupasta löytyy tiskiltä irtojauhelihaa!! Käsittämätöntä!!Perheen lihansyöjille pitää myös etsiä jostain tiskiltä makuun sopiva leikkele, koska kinkkupaketti näyttää olevan alituiseen jääkaapissa ja jälleen kerran - muovipakkauksessa!
Vielä mahdottomampaa on löytää luomulihaa!?! Tai ehkä en ole vain etsinyt tarpeeksi innokkaasti.
Tähänkö on Suomi menossa?!
Muovirasioissa killuu kanaa ja lihaa epäilyttävissä marinadiliemissä, jotka maistuvat kaikki tasan samanlaatuisilta. YÖK!
Kiire sen kai tekee...Lasten mukanaan tuoman kiireen myötä olen liian taipuvainen tarttumaan myös mieheni minulle opiskeluaikoinaan esittelemään Italianpata-ainekseen. Hyh, miten paljon suolaa!!

Äidin lapsuudenystävä kävi kesällä vierailulla Pohjanmaalta. Ja koska tämä ystävätär on jo vuosia ollut vegaani pitääkseen (hyvin tuloksin!) MS-tautinsa kurissa, jouduin piiiitkästä aikaa ajattelemaan pelkästään kasvisruokaa. Innostuin ihan täysin ja loihdin usean ruokalajin päivällisen josta sekä vieras että paatunut lihansyöjä-äitini olivat todella mielissään.
Huomasin taas pitkästä aikaa, että koko perheen voi ruokkia monipuolisesti ja joka päivä myös kasvisravinnolla!

Mutta, nyt pitänee ottaa hieman lepoa ja valmistautua rankkaan perjantaihin. Enpä taida paljon jaksaa lueskella Nousiaisen Vadelmavenepakolaista vaikka se vaikuttaakin oikein hauskalta kirjalta.

keskiviikko 20. elokuuta 2008

Jostain se on aloitettava...

Huh...Kuinkahan kauan olen miettinyt blogin aloittamista,mutta teknisesti jälkeenjääneenä ihmisenä projekti on siirtynyt ja siirtynyt...
Tällä viikolla olen laittanut hihat heilumaan muutenkin kuin Vihreiden vaalikampanjan aloitustempauksessa Lohjalla, jossa siivosimme niin pitkän pätkän kaunista harjuamme kuin säkkimme antoivat myöden:)
Iltaisin kun olen ehtinyt istuutumaan tietokoneen ääreen aika on mennyt taistellessa vanhentuneen koneen ja takkuilevan yhteyden vuoksi. Muristen olen sulkenut koneen ja käpertynyt peittojen alle ah, niin luotettavan ja vanhanaikaisen kirjallisuuden pariin. Tänä aamuna kaappasin "pömpelin" kainalooni ja vein huoltoon. Olo oli kuin naisella autokaupassa potenssiin kaksi. Jos autokaupassa etsin tietynväristä autoa, niin nyt pyysin myyjäpoikaa "siivoamaan" koneen minulle. Oli kyllä harvinaisen hölmö olo, mutta asiakaspalvelun ammattilainen oli miellyttävän kohtelias ja pääsimme nopeasti samalle aaltopituudelle.

Kai sitä on vain uskottava, että jos haluaa pysyä ajassa mukana ja oppia kaikki uudet hienoudet, niin itse on vain tartuttava härkää sarvista.
Pieni konservatiivi itsessäni yrittää uskotella, että tietotekniikka kuuluu kategoriaan "miesten työt".
Tämäniltainen keskustelu rakkaan mieheni kanssa valaisi jälleen kerran molempien ajatusmaailmaa. Aloin vähitellen tajuta, että mieheksi syntyminen ei ensinkään tarkoita sitä, että henkilö on putkahtanut maailmaan mukanaan sisäsyntyinen taipumus tiettyihin asioihin.
Olisin minäkin tuohtunut, jos joku ihmettelisi miten ihmeessä en osaa kutoa villasukkia kun kerran olen nainen!
Huom!Sekin taito olisi opeteltava lähivuosina, koska äitini tekemät sukat eivät valitettavasti kestä ainiaan. Ei, vaikka niitä olisi kapiokirstullinen!

Suuret ovat nyt minun suunnitelmani blogini suhteen ja tulossa olisi asiaa Vihreästä vaalikampanjastani, mutta tietysti myös elämästä täällä maalla rakkaan mieheni, lasten ja hevosten (+koira ja leopardigekko) kanssa.
Jos tuleva syksy on yhtä leuto kuin edellinen, puutarhatyöt jatkuvat vielä pitkään. Sormeni kihelmöivät perustamaan vielä uusia perennapenkkejä ja ennen kaikkea istuttamaan puita!
Kasvimaan antimet alkavat olla parhaimmillaan (niistä ja hyvästä luomuruuasta myöhemmin:)
Ja talven tullen siirrytään myös sisätiloihin pitämään aivoriihtä ensi kesän remontista. 1919-1921 rakennetussa IHANASSA talossamme kun riittää ikuisuusprojekstia.
Projekstia riittää myös nuoressa issikassani jonka koulutus on hyvässä vauhdissa ja kilpaura häämöttää:)

Perintöseinäkello lyö jo puoltayötä (se on aina vähintään 5min edellä)ja vaikka tässä viihtyisi vaikka koko yön Liza Marklundin Livstid on loppumetreillä!!Ja, ai niin- kannattaisi taas hieman nukkua. Huomenna on varhainen herätys töihin