torstai 21. elokuuta 2008

Tuotepakkaukset!

Äiti oli eilen ostanut lähikaupasta purkin majoneesia kaalisalaattia varten ja huomasi vasta purkkia avatessaan, että tämähän on MUOVIA. Kauan aikaa purkkia tuijoteltuaan hän totesi ettei purkkia voi nyt kierrättää...
Hetken vielä pohdittuaan, hän alkoi keksiä erilaisia uudelleenkäyttötapoja muoviselle ja metallikorkkiselle majoneesipurkille...

Olen pohtinut tuotepakkauksia paljon ja pyrin valitsemaan ruokatavarat ym. mahdollisimman vähään muoviin pakattuna. Muovi onkin roskista kiusallisin, koska melkein kaiken muun voi kierrättää. Tuntuu turhalta kantaa kotiin roskiksen täytettä mutta ylimääräistä pakkausmateriaalia näyttää nykyään olevan todella vaikea välttää.
Majoneesit ja salaatinkastikkeet ostan aina lasipulloissa. Sinappituubit ja tomattipyree ym. vastaavat voi myös korkkia lukuunottamatta kierrättää...Lapsiperheessä ketsuppia kuitenkin kuluu ja päätinkin seuraavaksi testata pikkukuluttajilla perinteisen Heintzin, jos sitäkään enää löytyy lasipullossa.

Turhin mahdollinen pakkausjäte löytyy sitten lihaosastolta! Äidin astuttua apukokin kenkiin olen itsekin taas taipunut syömään jauheliharuokia (tosin tökin lihamurusia lautasen reunalle ja livautan koirille, kuten tein jo lapsenakin:) Vain harvasta kaupasta löytyy tiskiltä irtojauhelihaa!! Käsittämätöntä!!Perheen lihansyöjille pitää myös etsiä jostain tiskiltä makuun sopiva leikkele, koska kinkkupaketti näyttää olevan alituiseen jääkaapissa ja jälleen kerran - muovipakkauksessa!
Vielä mahdottomampaa on löytää luomulihaa!?! Tai ehkä en ole vain etsinyt tarpeeksi innokkaasti.
Tähänkö on Suomi menossa?!
Muovirasioissa killuu kanaa ja lihaa epäilyttävissä marinadiliemissä, jotka maistuvat kaikki tasan samanlaatuisilta. YÖK!
Kiire sen kai tekee...Lasten mukanaan tuoman kiireen myötä olen liian taipuvainen tarttumaan myös mieheni minulle opiskeluaikoinaan esittelemään Italianpata-ainekseen. Hyh, miten paljon suolaa!!

Äidin lapsuudenystävä kävi kesällä vierailulla Pohjanmaalta. Ja koska tämä ystävätär on jo vuosia ollut vegaani pitääkseen (hyvin tuloksin!) MS-tautinsa kurissa, jouduin piiiitkästä aikaa ajattelemaan pelkästään kasvisruokaa. Innostuin ihan täysin ja loihdin usean ruokalajin päivällisen josta sekä vieras että paatunut lihansyöjä-äitini olivat todella mielissään.
Huomasin taas pitkästä aikaa, että koko perheen voi ruokkia monipuolisesti ja joka päivä myös kasvisravinnolla!

Mutta, nyt pitänee ottaa hieman lepoa ja valmistautua rankkaan perjantaihin. Enpä taida paljon jaksaa lueskella Nousiaisen Vadelmavenepakolaista vaikka se vaikuttaakin oikein hauskalta kirjalta.

2 kommenttia:

#krissenjutut -blogi kirjoitti...

Onpas katjamaista tekstiä. :) Anna palaa vain! Mä muuten osaan kutoa sukan, vaikka osaankin tietokoneita.

Ja asiasta: Paatuneena lihansyöjänä ostan jauhelihani mieluiten pahvipohjaisessa paketissa, jossa on tuorekelmu päällä. (Niitäkin löytyy.) Pahvipohjan saa kompostiin ja tuorekelmusta tulee melko vähän jätettä.

Intopallerot kirjoitti...

Pakkaustaidon ihme oli kyllä kennelpojan tuoma tuliainen Briteistä. Muovilla päälystetty kartonkiaski, jonka sisällä oli erillisessä muovipussissa karamellit, ja jokainen niistä vielä huolellisesti omassa pikku muovikääreessään! ARGH!