tiistai 23. syyskuuta 2008

Kauhajoki...

Olen ollut tänään järkyttynyt...Siitä etten ole ollut pahemmin järkyttynyt...
Jokela todisti jo suomalaisille, että kaikkea voi tapahtua Suomessakin. Tämän päivän tapahtumat tuntuvat niiiin turhilta! Tuntuisi, että tragedia tuntuisi jopa jotenkin läheisemmältä kuin Jokela vajaa vuosi sitten, koska itsekin olen kotoisin pikkukaupungista Pohjanmaalta, mutta tuntuu vain tyhjältä. Niin kuin olisin nähnyt tämän kaiken jo aikaisemmin.
Tunnen pelkoa siksi, että näinkin pienen kansan keskuudessa liikkuu niin paljon henkisesti epätasapainoisia (nuoria) ihmisiä. Miten joku voi ihannoida Jokelan tapahtumia niin paljon, että tekee sen uudelleen?!
Miksi??
Nyt on taas helppo etsiä syyllisiä...
Media tietenkin: Väkivaltaa ihannoidaan televisiosarjoissa, elokuvissa ja peleissä. Elääkö osa ihmisistä toisessa ulottuvuudessa, käsittämättä todellisen elämän realiteetteja. Kierouttaako media nykyajan nuoret? Toisaalta, itse pidän kovasti Quentin Tarantinon yltiöväkivaltaisista elokuvista. En pidä itseäni kuitenkaan väkivaltaisena ihmisenä. Miten yksilö oppii todellisuuden ja fantasian eron?
"Tavikset tahtoo" laulaa Happoradio. Onko julkisuushakuisuus mennyt jo niin yli, että oma hetkensä parrasvaloissa on saatava vaikka omalla ja muiden hengellä?

Väkivaltaan ja ääritapauksessa tappamiseen ryhtyviltä ihmisiltä puuttuu kyky empatiaan. He eivät osaa eläytyä toisen osaan ja käsittää kipua tai tuskaa, jota toiselle tuottavat.
Miten tällaisia ihmisiä kasvaa/kasvatetaan?
Voidaanko vanhempia syyttää? Helppo nyrpistellä ulkopuolisena, että kotoahan kaikki aina lähtee. Mutta entä jos on vanhempana tehnyt kaikkensa? Jokainen voi tehdä vain parhaansa.
Eivätkö vanhemmat vietä tarpeeksi aikaa vanhempiensa kanssa? Pitäisikö lapsen kasvaa kotona?
Eräs lapsuudenystäväni sanoi aikoinaan, ettei koskaan hanki lapsia, koska ei voi tietää millaisia heistä tulee. Pelottava ajatus...mutta sitä voi vain yrittää parhaansa...

Poliisia ja lainsäätäjiä on nyt helppo syyttää, koska he tekivät virhearvion. Joku uskoi hyvää tästä nuoresta miehestä. Millainen olisi maailma, jossa kaikista epäiltäisiin pahinta...?

Aseet ja aseenkantoluvat ovat kieltämättä outo juttu. Pahempi statusongelma kuin pelottavan näköisten koirien omistaminen vääristä syistä.
Aseita tarvitaan VAIN kahteen asiaan!! Metsästykseen ja urheiluun. Nämä kriteerit täyttävät henkilöt tulisi olla ainoita, joille sallittaisiin aseenkantolupa!
Metsästäjällä tulee olla aseen lisäksi metsästyskortti ja taitaa johonkin metsästysseuraan kuuluminenkin olla yksi kriteeri. Tarkat paperit siis, mitä vastaan aseen saisi laillisesti omistaa.
Ampumista harrastavan täytyy kuulua ampumaseuraan (opimme tämän Jokelan yhteydessä). Mutta ampumaradoilla on varmasti omia aseita, joita aloittelija voi käyttää. Kenelläkään ei pitäisi harrastuksen alkupäivinä olla tarvetta OMAAN aseeseen. Jos ammuntaa on harrastettu vuosia ja mahdollisesti jopa kisattukin, alkavat omat aseet olla tarpeen. Taas faktoja, jotka voidaan selkeästi paperilla todistaa aseenkantolupaa haettaessa.

Ei rikosrekisteri määritä sitä onko henkilöllä piileviä väkivaltaisia ajatuksia tai tappamisfantasioita. Eikä poliisiviranomainen ole mikään psykologi, joka voi hetken keskustelun jälkeen määritellä jonkun henkisen tasapainon.

Nuorten psykiatriaan varoja!!!!!
Jos joku pystyy ilmaisevaan avuntarpeensa, sitä on saatava, HETI!!! Kenenkään ei pidä joutua tappamaan joku toinen tai itsensä "päästäkseen" hoitoon. Kouluille psykologinpalvelut niin, että apu on lähellä jos oppilaalle tulee kysyttävää tai jos opetushenkilökunta tuntee huolta nuoresta.

Voi kun vastaavaa ei KOSKAAN enää tapahtuisi! Uskoni rapistui tänään kyllä hieman. Viattomuus on menetetty.

1 kommentti:

Krisse kirjoitti...

Olet niin oikeassa!

Mutta kertooko sekin siitä, kuinka turvatuiksi me täällä Suomessa tunnemme itsemme, että olet sitä mieltä, että aseita ei tarvita sodassa? Vai unohditko sen mahdollisuuden kokonaan... Vai pystyisitkö kieltäytymään aseesta, jos omia lähimpiäsi uhattaisiin sellaisella jo? Voi miten vaikeita kysymyksiä, eikö olekin?

Voimia sinulle tähänkin päivään. Kun työskentelet nuorten kanssa, sinun tulee olla erityisen viisas ja turvallinen. Ja sinähän olet... :)