torstai 11. syyskuuta 2008

Minnekäs mummu pistetään...

Äitini täytti tänä kesänä 60 vuotta. Nainen parhaassa iässä:) Omaan aikatauluuni (kaksi pientä lasta) sopivasti äiti pääsi tänä syksynä myös eläkkeelle. Oletettavasti tuon ikäiselle terveelle ihmiselle ei kuitenkaan ole paljonkaan töitä tyrkyllä. Suurimman osan työurastaan äiti on toiminut maatalon emäntänä. Koulutukseltaan hän on teollisuusompelija, mutta oman alansa töitä ei ole tainnut tehdä koskaan. Lypsykarjan lopettamisen aikoihin hän työskenteli grillimyyjänä, jota työtä hoiteli melkein 10 vuotta. Äiti on kuitenkin hyvin tarkka laskemaan palkkansa ja pitää huolta muidenkin oikeuksista ja työpaikalla pääsi syntymään ylipääsemättömiä ristiriitoja.
Eli nyt lapseni saavat nauttia siitä luksuksesta, että mummu hoitaa heitä päivisin...ja iltaisin...ja viikonloppuisin...hih...Rankkaa hommaa kun sekä minun että mieheni työpäivät venyvät välillä piiiiitkiksi. Hyvin on mummu vielä jaksanut ja on vetänyt alusta asti rajan siihen, että mikään piika hän ei ole eikä siis tule koskaan meillä siivoamaan. Ruokapuolesta huolehtii kyllä mielellään koska oletettavasti muuten lapseni söisivät vain pastaa, riisiä ja KAUHISTUS pelkkää kasvisruokaa!

Sen viisaan ratkaisun äitini teki myös alusta alkaen, että hankki oman asunnon. Vaikka hän harmitteleekin nyt sitä, että hänellä täytyy olla auto vain sen takia, että pääsee aamuisin tänne ja illalla pois. En tiedä kuinka kauan kestäisimme toisiamme...

Mummu on jo tehnyt Emman (3v) kanssa hoitosopimuksen. "Kun mummu hoitaa sinua nyt, huolehdithan sinä mummusta, kun mummu on vanha."
Kun Emma on yläkoulussa, mummu täyttää 70v mutta jos mummeli sinnittelee 80-vuotiaaksi Emma on jo aikuinen ja ikänsä perusteella opiskelemassa. Minä olen silloin 54v ja työuraa edessä vielä 10 vuotta.
Tärkein asia on ainakin hoidossa, eli sain äitini Lohjalle. Nelisen vuotta sitten Äiti kaatui kotipihallaan Kauhavalla ja lonkka murtui osittain osteoporoosinkin takia. Sellaista voimatonta oloa en halua enää tuntea. Olla 500km päässä, voimatta tehdä mitään. Terveyskekuksessa yritettiin ajaa äitiä kotiin toipumaan keppien kanssa ja äiti yritti viimeiseen asti saada henkilökunnan uskomaan, että se ei ole mahdollista. Hän asui yksin ikivanhassa omakotitalossa jossa oli puulämmitys ja juokseva KYLMÄ vesi. Ulkona oli puucee ja saunatilat joihin tuli myös juokseva kylmä vesi. Siinä ei pitkälle pötkittäisi vaikka kunnalla olisi ollut varaa lähettää kodinhoitaja käymään kerran päivässä.
Onneksi eräs ystävä pyysi äidin luokseen pariksi kuukaudeksi ja kunhan lupa autolla ajamiseen oli saatu, hän tuli Lohjalle loppusairaslomaksi katsomaan koiraansa, jonka olin hakenut meille kohta onnettomuuden jälkeen.

Jos äidille olisi sattunut jotain vakavampaa ja hän olisi joutunut vielä pidemmäksi, pahimmilaan määrittelemättömäksi ajaksi terveyskeskukseen niin Kauhavalle hän olisi jäänyt. Kauas lapsistaan, lapsenlapsistaan ja sukulaisistaan. Ja rakkaasta koirastaan...

Jos äiti joutuu jossain vaiheessa vanhustentaloon, olemme nyt ainakin lähellä ja voimme parhaamme mukaan osallistua hoitoon ja huolehtimiseen. Haluan uskoa myös, että voisin jopa korvata äidille jotenkin sitä apua, jota hän nyt minulle tarjoaa, hoitamalla hänet itse.
Käytännössä monelle huonokuntoisen vanhuksen omaiselle tämä vaihtoehto on mahdoton. Kotihoitoa tulisi kuitenkin tukea kaikin keinoin.
Niin kauan kun ihminen pystyy asumaan omillaan, sitä on tuettava. Monet tutkimukset osoittavat, että vanhusten vireys laskee traagisesti laitoshoitoon siirtymisen myötä. Taloudellisesti on aivan varmasti edullisempaa edesauttaa kotona asumista tarjoamalla tarpeen mukaan kodinhoitoapua tai kotisairaanhoitopalveluja kuin makuuttaa vanhuksia vaipoissa jossain pimeässä huoneessa.

Miten sitten saadaan mahdollisimman monet ikääntyvät jaksamaan kotona mahdollisimman pitkään. Työpaikan kahvipöytäkeskustelussa eläkeikää lähenevät työkaverit puhuivat suurten ikäluokkien oman vastuun puolesta. He tietävät, että laitokset ovat täynnä ja veronmaksajia, jotka maksavat heidän eläkkeensä ei ole paljon. Jokaisen tulisi pitää huolta itsestään parhaansa mukaan. Henkisesti ja fyysisesti. Terveysvalistusta olisi kohdistettava niille, jotka eivät vielä omaehtoisesti satsaa pitkään ikään ja hyvinvointiin. Työelämässäkään ei saisi rutistaa eläkkellejäävistä viimeisiäkin mehuja, vaikka korvaavia työntekijöitä onkin vaikea löytää.
Eläkkeen tulisi taata kaikille eläkkeensaajille hyvä elämä, niin että he jaksaisivat henkisesti ja fyysisesti terveinä.

Jokaisella meillä itse asiassa on vastuu itsestämme ja velvollisuus pitää huolta terveydestämme. Oman onnellisen vanhuusaikamme ja lastenlastemme takia.
Mieheni uhkasi olla äänestämättä vihreitä, koska kannatamme viinaveron korotusta. Tokaisin, että tupakkaverokin pitäisi nostaa pilviin, koska tupakoitsijat itse saavat mielestäni maksaa enemmän, koska he ovat suurella todennäköisyydellä iän lisääntyessä jatkuvasti koputtelemassa terveyskeskuksen ovella keuhkoahtaumatautinsa tai keuhkosyöpänsä kanssa. En minä halua, että minun veroni nousevat jos terveyskeskukset kamppailevat resurssiensa äärirajoilla, kun elintasosairauspotilaita pursuu ovista ja ikkunoista!
Tässä voisi miettiä epäterveelliselle ruuallekin haittaveroa...Toisaalta syöminen on tietyssä määrin pakollista ja elintärkeää. Makeiset, snacks-tuotteet ja virvoitusjuomat tosin ovat nautintoaineisiin verrastettavia ja jos jonkun talous kaatuu niiden hinnan nostoon, voi miettiä ostoslistansa uudelleen, koska kukaan ei näiden puuttessa kuole nälkään tai puutostauteihin.

Vastaavasti liikuntapuolelta voitaisiin tulla enemmän vastaan tarjoamalla jo lapsille edullisia liikuntaharrastuksia. Nimimerkillä kokemusta on! Jouduimme siskoni kanssa lopettamaan naisvoimistelun alkuunsa kun toimme kotiin sinänsä varmaan edulliset mutta perheemme budjetille liian suuret 50mk vuosimaksulaskut.

No, eiköhän siinä tullut asiaa yhdelle yölle...Pitäisi varmaan ryömiä pehkuihin. Kello herättää 5.30 koska pitää viedä hevoset tallista takaisin laitumelle. Oli niin reipas ratsastustunti ettei hikistä Alvaria voinut jättää ulos. Keittiön pöydällä lojuu kyllä pino kakkosten kurssiaineita...Niitä vältelläkseni tämänkin kirjoitin. En ole vielä päässyt aineidenlukemisessa oikein vauhtiin ja selkä/niskakin meinaa oikutella mokomasta istumisesta...Noh, ens viikoksi ne on luettava...

1 kommentti:

#krissenjutut -blogi kirjoitti...

Eihän se niin itsestään selvää ole, että täällä ikäjärjestyksessä heiketään... ;)

Teilläkin taitaa välillä olla mummu virkein pitkän työpäivän jälkeen... :D (Onhan sillä toki mukavimmat duunikaveritkin eli Emma ja Venla)