Päänvaivaa eläimistä...

Eilen illalla elin tuskaisia hetkiä, kun issikkavanhukseni (25v) alkoi osoittaa selkeitä ähkyn merkkejä. Tullessani kaupasta kotiin viideltä illalla, hepo oli vielä voimissaan ja juoksi nuoren kaverinsa kanssa kentällä. Tunnin kuluttua, juuri kun olin lähdössä hiekkaläjää levittämästä sisälle syömään, Ransu paneutui makuulle, mikä on sille aika outoa. Ruokapöydästä kuikuilin ulos ja pappa vain makoili. Niinpä syötyäni menin nykimään hepon ylös ja yritin juoksuttaa sitä hieman. Meno oli vaivalloista, mutta pappa tuntui piristyvän. Tarjosin pojille ruokaa,mutta kun Ransu ei syönyt vaan paneutui uudelleen makuulle, lähdimme tielle kävelemään. Tahti ei ollut reipas, sillä papan kengät oli juuri maanantaina otettu etujalostakin pois eläkepäivien kunniaksi ja jalat olivat syystäkin arat. Jonkun matkaa käveltyämme, hepo laski tielle sellaiset ripulikakat ettei tosikaan. Kotimatkalla olin ihan varma, että koko heppa lyyhistyy, niin voimaton se oli. Ja taas makuulle.
Ei kun soittamaan päivystävälle eläinlääkärille, joka lupasi lähteä meille päin klo21 jälkeen. Kyllähän odotus tuntui pitkältä.
Kaveri jäi henkiseksi tueksi (tai oikeastaan siksi, koska halusi tarkistaa miten simpsakka eläinlääkärityttö oli tulossa:))Nojailimme hiljaa karsinan oveen ja eläinlääkärin kanssa käymäni keskustelun perusteella odotin pahinta. Pientä piristystä tarjoili hassu hiiri joka kurkki meitä seinän raosta...
Ransu roikotti päätään, pyyhki turpaa lattiaan ja venytteli kaulaa välillä ylöspäin. Se ei yrittänyt piehtaroida, mutta potkiskeli mahaansa. Äkkiä kuulin jotain lupaavaa. Ransun maha murisi! Ähkyssä olevan hevosen maha ei pidä sille tavanomaista ääntä, joten arvasin suunnan olevan parempaan.
Samaa mieltä oli eläinlääkärikin. Karsinaan tehtyjen ruikkimusten perusteella jonkinasteinen tukos oli ollut, mutta tullut jo läpi! Sydän hakkasi vielä sitä tahtia, että kipuja oli/oli ollut joten Ransu sai kipulääkettä (jauheena, kun paksusta kaulasta ei löytynyt suonta millään!)
Saimme myös puoli litraa parafiiniöljyä, jota ruiskin menemään pari jumboruiskullista kipulääkkeen perään. Pappa joi reilusti ja jätin sen sisään lepäämään. Aamulla pappa oli vain näreissään koska silläoli nälkä.
Tänään päästin sen jo hiekkakentältä kuivaheinädieetiltä pienelle heinäpalaselle kaverinsa kanssa. Tukoskin aiheutui varmaan siitä kun hepat olivat kaksi päivää kuivalla heinällä kun teemme uutta tarhaa.

Jouduin perumaan jumppanikin eilen koska olen paininut hiekkakuorman kanssa ja kädet huutavat armoa.
Hassu ei osaa sykronoida kaivinkonetta ja hiekkakuormaa niin, että hiekan voisi levittääkin konevoimin...Kaivatin 80neliön alueelta 10cm multaa pois,levitin suodatinkankaan ja nyt tasoittelen siihen hiekkaa. Kenttä vaatii taas kahden päivän syömisten ja kakkimisten jälkeen siivousta, mutta nyt pollet pääsevät uudessa tarhassaan pihattoonsa ja aterioimaan kuivin jaloin hiekka-alustalle. Alvar huomasi myös, että hiekalla on hyvä nukkua.

Koska Ransu oli paremmassa kunnossa, uskalsimme tyttöjen kanssa lähteä tänään Espooseen kyläilemään. Koulukaverini Kauhavalta on päätynyt perheineen Matinkylään ja olisi kiva nähdä useamminkin, mutta kun tämä elämä on tällaista hektistä...
Emma ja Venla olivat innoissaan, koska kyläpaikassa on kissa. Ja todella kärsivällinen kissa, joka rohkeana tuli aina uudestaan esiin sängyn alta vaikka Venla on taipuvainen hännästä ja korvista vetelyyn sekä kissan rieputtamiseen tyylipuhtaassa niskalenkkiotteessa. Emma pyytelee jos jonkinmoista lemmikkiä ja osaakin huolehtia hyvin eläimistä, mutta tämä nuorempi...Venla kyllä ruuvaisi hengen pienemmästä ötökästä...Joten ehkä kani saa odottaa jonkin aikaa.
Venla halaili 7kk ikäistä "poikaystäväänsäkin" niin, että lopulta tuli itku.

Venla on kyllä aikamoinen kovapää. Huutaa punaisena "minä, minä, minä!"ja laittaa herkemmän siskonsa itkemään silloin kun tahtoo. On ne niin erilaisia :)

Nyt lähden moikkaamaan vielä hepoja ja tarkistamaan voinnit. Sitten odottaa vielä läjä sähköposti, koska minä en saa vanhalla rakkineella mitään yhteyksiä enkä saa luettua postiani säännöllisesti.
Korjaamisesta/muistinlisäämisestä ei sitten tullut mitään vaan mies haki koneen pois. Mikään ei ärsytä minua enemmän kuin se, että tunnen olevani pattitilanteessa jossa vanha kone olisi heitettävä surutta mäelle ja kulutusjuhlan kunniaksi ostettava uusi ja parempi. Ai että korpeaa!!
Soitan huomenna Espooseen. Täytyyhän maailmasta löytyä paikka, jossa kone saadaan kuntoon!!!!!AAAAARGH!