Sosiaalisena!

Miten voi sosiaalisuus väsyttää näin paljon!!??
Olen viettänyt koko viikonlopun ihmisten (siis muiden kuin oman perheen kanssa) ja luulen, että tämä väsymys johtuu siitä!
Pe kävin Nelly Abbenesin luennolla Violan tallilla ja uhkun taas ratsastusintoa! Innostusta lisää myös muilla talleilla vierailu ja tietysti samanhenkisten ihmisten kanssa keskustelu. Ihanaa asiaa kevyestä ratsastamisesta! Harmi kyllä, en päässyt katsomaan ratsastustunneille osallistuvien treenausta ja kuuntelemaan lisää hyviä käytännön ratsastusvinkkejä, koska koko loppuviikonloppu oli jo buukattu. Mutta suunnitelmissa on oma, samaan teoriaan pohjaava päivän kurssi muutaman viikon kuluttua!!Toivottavasti huonot kelit eivät vielä ala syyskuussa vaikka viime yönä oli hallaakin...Tai pikku pakkanen toki sallittakoon, kunhan ei sada!

La-aamuna siivoilin kämppää kuten aina viikonloppuisin ja paistelin kikhernepyöryköitä. Äiti oli pe-iltana jo tehnyt kaalisalaatin. Eväät otin mukaan Lohjanharjun vihreiden tutustumistilaisuuteen Partioniemeen. Oli todella antoisa reissu. Porukkamme on todella hieno ja ihastelin miten asiantuntevia ja osaavia ihmisiä meillä on ehdokkaana kuntavaaleissa!! Ja ennen kaikkea rentoa ja mukavaa porukkaa, joiden kanssa oli helppo löytää yhteinen sävel.
Kotiin ehdinkin hyvissä ajoin ulkoilemaan vielä lastenkin kanssa.
Mies oli työn touhussa koska olimme pyytäneet äitini myös la-vahdiksi. Nurmikko oli leikattu ja Miksu viimeisteli pensasaitaa. Voimiensa tunnossa hakkasi vielä halkojakin aina siihen asti kun erotti sormensa haapapölkystä.

Kyllähän meillä on taas puita! Moneksi vuodeksi jos talvet alkavat olla kovin leutoja. Vielä viimeisiä lautojakin poltellaan alkutalvena, mutta sitten on entisen omistajan pihaan 5v sitten jättämä lautarohjo käytetty hyväksi viimeistä lautaa myöten. Taloomme oli juuri vaihdettu pintalaudoitus (myynnin edistämiseksi) ja vanhat laudat- nauloineen- olivat läjässä rikkaruohojen keskellä. Nypimme irti jokaikisen naulan ja veimme ne isossa sangossa metallinkeräykseen niin, ettei tuhkan seasta tarvitse kaivella nauloja tai pahemmin pelätä, että eläimet sattuisivat satuttamaan itseään jos sattuisivat tuhkaläjään juoksemaan. Ei siis silloin kun se läjä on vielä uunissa...vaan kun se on kumottu jonnekin tontin nurkkaan...hih.

Sunnuntaina tyttöjen serkku ja kummityttömme täytti 4v ja ajelimme Pälkäneelle juhlille. Oli taas tosi kivaa ja lapset nauttivat saadessaan leikkiä taas 6 serkuksen porukalla (2lasta/perhe).
Sukulaisten tapaaminen on todella mukavaa, mutta jostain syystäolimme ihan poikki päästessämme kotiin. Minä nukahdin jo autoon ja Mika sohvalle päästyään.
Mutta ei siinä vielä kaikki! Ystäväni tuli yökylään. Tätä ystävää onkin mukava nähdä, koska hevoset yhdistävät!Äitiä vaivaavat tällaiset ystäväni, koska hän ei voi osallistua itse keskusteluun, koska jutut koskevat aina hevosia:)
Ilta kului kuulumisia vaihtaessa ja punaviiniä maistellessa. Parin lasin jälkeen olinkin ihan punakka koko emäntä ja peti kutsui. Tänään töihin vasta klo 11 eli ehdimme rupatella vielä aamullakin:)
Ja työpäivä ihmisten parissa päälle. Sosiaalisuus on vienyt voimani...Olen niin nääntynyt, että Kjell Westö ei etene...Toivottavasti lainan voi uusia, koska muuten ei ole toivoakaan saada kirjaa luettua ennen kuin menemme katsomaan näytelmää.

Ensi viikonloppu näyttää rauhallisemmalta, mutta yritämme viedä kotipaikkakunnalleen palaavan kullanarvoisen timpurimme läksiäisillalliselle ja yöelämään. Mies kun kertoi mökkinaapureidemme ehdottaneen moista tempausta, häkellyin vallan. Yöelämän vietto on niiiiin harvinaista minulle. Maalle muutettuamme olen kohdistanut kaiken energiani kotiini ja myöhemmin lapsiini, eli olen käynyt ihmisten ilmoilla tuopin ääressä äärimmäisen harvoin(illanistujaisia on toisinaan vietetty meillä tai jonkun kaverin luona, mutta nekin kerrat voi laskea yhden käden sormilla). Yksi syy on se, että meiltä on matkaa keskustaan ja taksilla kulkeminen tuntuu hankalalta ja ennen kaikkea kalliilta...Suurempi syy on se, että suurimman osan ajasta viimeisen viiden vuoden aikana olen ollut joko raskaana tai imettänyt. Ja kun elämä on täynnä kaikkea muuta, siiderin lipittäminen varsinkaan niin, että sitä varten lähtisin kaupungille, tuntuu kovin turhalta...
Mutta nyt pitänee mietti pe aamunavausta...Edellinen aamunavaukseni lukiolla oli hienosti keksitty (muidenkin kuin itseni mielestä:), että paineet ovat kovat, eikä minulla ole vielä mitään konkreettista edes paperilla...huoh.